Yleistä maanvuokrasopimuksista

Maanvuokrasopimus on sopimus, jolla kiinteistö tai maa-alue annetaan määräajaksi tai toistaiseksi vuokralle maksua vastaan.

Maanvuokrasopimukseen sovelletaan maanvuokralakia. Laissa erotellaan viisi erilaista vuokraustyyppiä, joihin sovelletaan osittain erilaisia sääntöjä. Vuokrasopimukset on jaoteltu tontinvuokraan, muuhun asuntoalueen vuokraan, rakennetun viljelmän vuokraan, maatalousmaan vuokraan ja muuhun maan vuokraan, johon sisältyvät kaikki maanvuokran tyypit, jotka eivät kuulu mihinkään edellisistä. Ks. tarkemmin [Tontinvuokraus]⁠, [Muu asuntoalueen vuokraus]⁠,[Rakennetun viljelmän ja maatalousmaan vuokra] ja ⁠[Muu maanvuokra].⁠

Maanvuokralakia ei kuitenkaan sovelleta, jos huoneiston vuokrasopimuksen yhteydessä luovutetaan vuokralaiselle käytettäväksi maa-alue. Tällöin sovelletaan joko asuinhuoneiston tai liikehuoneiston vuokralakia. Maanvuokralain mukainen maanvuokra voi kuitenkin käsittää myös rakennuksen, ja sovellettava laki ratkaistaan tapauskohtaisesti sen mukaan, miten maa-alueen ja rakennuksen suhde sopimuksessa painottuu.

Kiinteistöön tai alueeseen kohdistuvan vuokraoikeuden kirjaamisesta lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin säädetään maakaaressa. Maakaaren mukaan maanvuokraoikeuden ja muun toisen maahan kohdistuvan määräaikaisen käyttöoikeuden haltija on velvollinen hakemaan oikeutensa kirjaamista, jos oikeus saadaan siirtää kolmannelle kiinteistön omistajaa kuulematta ja jos alueella on tai sille saadaan sopimuksen mukaan rakentaa vuokralaiselle kuuluvia rakennuksia tai laitteita. Kirjaamista on haettava samassa ajassa kuin on säädetty kiinteistön omistajan velvollisuudesta hakea lainhuutoa eli pääsääntöisesti kuudessa kuukaudessa sopimuksen tekemisestä.