Yleistä vakuutussopimuksesta
Henkilö- ja vahinkovakuutuksiin sovelletaan pääsääntöisesti vakuutussopimuslakia. Lakia sovelletaan myös tietyiltä osin sellaisiin sijoitusvakuutuksiin, joissa ei ole vakuutettua (ns. kapitalisaatiovakuutukset). Lakia ei sovelleta lakisääteisen vakuutukseen eikä jälleenvakuutukseen.
Henkilövakuutus tarkoittaa vakuutusta, jonka kohteena on luonnollinen henkilö.Esimerkkinä yrityksen tällaisista vakuutuksista voidaan mainita muun muassa henkilöstölle otettavat vapaaehtoiset sairauskuluvakuutukset. Vahinkovakuutus tarkoittaa esinevahingon, vahingonkorvausvelvollisuuden tai muun varallisuusvahingon aiheuttaman menetyksen varalle otettavaa vakuutusta. Esimerkkeinä tällaisista vakuutuksista voidaan mainita kiinteistö- ja vastuuvakuutukset.
Vakuutuksenantaja on taho, joka myöntää vakuutuksia, siis esimerkiksi vakuutusyhtiö. Vakuutuksenottaja on se, joka on tehnyt vakuutussopimuksen vakuutuksenantajan kanssa. Vakuutettu on se, joka on henkilövakuutuksen kohteena tai se, jonka hyväksi vahinkovakuutus on tehty. Ryhmävakuutus tarkoittaa vakuutusta, jonka kohteena ovat vakuutuksen ottamista koskevassa sopimuksessa mainitun ryhmän jäsenet. Eläkevakuutus rinnastetaan vakuutussopimuslaissa henkivakuutuksiin. Vapaaehtoista työeläkevakuutusta pidetään ryhmävakuutuksena.
Vakuutussopimuksessa määritellään, kuka henkilö on vakuutettu tai mikä henkilöryhmä on vakuutettu. Vakuutussopimus koostuu vakuutuskirjasta ja vakuutusehdoista. Vakuutusehdot ovat vakuutussopimuksen perusosa. Ehtojen avulla rajataan, mitä vakuutus korvaa, mitä se ei korvaa ja milloin se on voimassa. Yleiset vakuutusehdot koskevat vakuutuksenantajan kaikkia samankaltaisia vakuutuksia. Erityiset vakuutusehdot sen sijaan määrittelevät, missä suhteessa jonkin yksityisen vakuutuksen ehdot poikkeavat yleisistä vakuutusehdoista.
Vakuutusehtojen tulee olla aina vakuutuskirjan liitteenä. Vakuutusehdot kannattaa lukea tarkkaan ennen sopimuksen tekemistä, jotta voidaan varmistua siitä, että vakuutus todella soveltuu aiottuun tarkoitukseen ja että vakuutuksenottaja on tietoinen kaikista häneltä edellytettävistä toimenpiteistä. Ehdoissa saatetaan esimerkiksi edellyttää vakuutuksenottajalta toimenpiteitä tiettyjen vahinkojen estämiseksi. Toimenpiteiden laiminlyönti voi puolestaan johtaa korvauksen alentamiseen tai epäämiseen.
Vakuutussopimuslain säännökset ovat pakottavia muun vakuutetun tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kuin vakuutuksenottajan suojaksi. Sopimusehto, joka poikkeaa lain säännöksistä heidän vahingokseen, on mitätön. Jos edunsaaja on siis joku muu kuin vakuutuksenottaja, ei hänen lain takaamaa asemaa huonontavaa sopimusehtoa oteta huomioon. Samoin suojataan vakuutuksen ottajaa, jos tämä on kuluttaja tai kuluttajaan rinnastettavissa oleva elinkeinonharjoittaja tai yhteisö. Punnittaessa elinkeinonharjoittajan tai yrityksen rinnastamista kuluttajaan suhteessa vakuutusyhtiöön huomioidaan elinkeinotoiminnan laatu ja laajuus sekä olosuhteet.
Muista vakuutuksista katso osiot [Yritystoimintaan liittyvät vakuutukset], [Työnantajasuoritukset], [Yrittäjän sosiaali- ja eläketurva], [IPR-vakuutukset], sekä [Tuotevastuu]. Näissä on käsitelty muun muassa yritystoimintaan liittyviä vakuutuksia, työntekijöiden ja yrittäjien lakisääteisiä ja vapaaehtoisia vakuutuksia, IPR-vakuutuksia sekä tuotevastuuvakuutusta.