Know-how-lisenssisopimus
Know-how-lisenssisopimuksella sovitaan oikeuksista tietotaitoon. Tietotaidon suojaaminen on erilaista verrattuna muihin lisensoitaviin oikeuksiin, koska niitä suojatessa ei voida nojata lakiin eikä esimerkiksi patenttiin.
Know-how-lisenssisopimus tehdään usein täydentämään patenttilisenssisopimusta. Esimerkiksi patentoidun tekniikan hyödyntämiseen saattaa liittyä tietoa ja osaamista, joka ei sinänsä ole patentoitavissa, mutta jotta tekniikkaa päästäisiin heti hyödyntämään täysipainoisesti, on tämän tietotaidon siirtäminen tärkeää. Tällöin toimiva ratkaisu saattaa olla know-how-lisenssisopimus.
Know-how-lisenssisopimuksen tärkeimpänä asiana on määritellä, mistä tietotaito koostuu ja miten se siirtyy, esimerkiksi dokumentaation, koulutuksen tai teknisen tuen kautta.
Sopimuksessa tulee myös määritellä huolellisesti, luovutetaanko lisenssinsaajalle yksinoikeus vai jaettu oikeus ja mille maantieteelliselle alueelle. Myös korvaus on määriteltävä. Jos know-how lisenssisopimus koskee EU-aluetta, kannattaa tutustua myös kilpailuoikeuden säännöksiin, ks. tarkemmin [Kilpailuoikeus ja julkiset hankinnat].
Erityistä know-how-lisenssisopimuksissa on se, että usein sopimuksissa asetetaan lisenssinsaajalle tietotaidon hyödyntämisvelvollisuus. Hyödyntämisoikeus voidaan sopia päättymään tai jollain tavalla rajoitetummaksi, jos lisenssinsaaja ei tietyn ajan kuluessa hyödynnä oikeutta.
Tietotaitoa on mahdollista kehittää eteenpäin ja lisenssissaajalle voidaan antaa optio hankkia päivitykset, aivan kuten muidenkin lisenssisopimustyyppien kohdalla.
Erityisen tärkeää know-how-lisenssisopimusten osalta on salassapidosta huolehtiminen. Jo ennen sopimusneuvotteluiden aloittamista on hyvä sopia salassapidosta. Myös itse know-how-lisenssisopimukseen tulee ottaa salassapitolauseke.