Tekijänoikeussuojan ulottuvuus, synty ja kesto
Kaikki kirjalliset ja taiteelliset teokset nauttivat tekijänoikeudellista suojaa. Tekijänoikeudellista suojaa saa riittävän omaperäinen ja itsenäinen teos eli teos, joka ylittää ns. teoskynnyksen. Tuote, joka on syntynyt täysin mekaanisen työskentelyn tuloksena tai kopioimalla, ei voi saada tekijänoikeussuojaa. Erään määritelmän mukaan teoskynnystä arvioitaessa ratkaisevaa on, ettei kukaan muu työhön ryhtynyt olisi tehnyt täysin samanlaista teosta. Myös keskeneräinen teos nauttii tekijänoikeudellista suojaa.
Teoskynnys riippuu teoksen tyypistä. Runo tai tietokoneohjelma ylittänee teoskynnyksen helpommin kuin vaikkapa tuoli. Tekijänoikeuslain mukaan suojatut teokset nauttivat suojaa riippumatta niiden aiotusta käyttötarkoituksesta.
Tekijänoikeudellinen suoja ei ulotu teoksen sisältämään tietoon tai ideaan, vaan rajoittuu sen ulkomuotoon tai tapaan ilmaista asiat. Esimerkiksi kirjassa kantavana ideana ollutta ajatusta ei voida suojata. Myös tietokoneohjelman ja tietokannan kohdalla tekijänoikeudellista suojaa saavat ainoastaan ohjelman lähdekielinen muoto tai tietokannan rakenne, niiden käyttötarkoituksen tai käyttötavan asemasta.
Tekijänoikeus kuuluu teoksen tekijälle ja syntyy automaattisesti teoksen syntyessä. Tekijänä voi olla ainoastaan ihminen. Tekijänoikeuksiin liittyvät taloudelliset oikeudet voidaan siten siirtää Suomessa oikeushenkilölle (esimerkiksi yritykselle) vain siten, että asiasta sovitaan tekijän ja oikeushenkilön välillä. Usein, joskaan ei kaikilla aloilla, työsopimukseen sisällytetäänkin erityisehto koskien työsuhteessa syntyneiden tekijänoikeuksien siirtymistä työnantajalle. Poikkeuksena ovat työsuhteesta johtuvia tehtäviä täytettäessä syntyneet tietokoneohjelmat ja tietokannat, joiden osalta tekijänoikeuden katsotaan siirtyvän työnantajalle ilman erillisiä toimenpiteitä, ks. tarkemmin [Tekijänoikeus työsuhdeteokseen].
Tekijänoikeuden jatkuminen ei myöskään vaadi erillisiä toimenpiteitä, vaan pääsääntöisesti tekijänoikeus on voimassa koko tekijänsä eliniän ja vielä 70 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Laskeminen alkaa tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Valokuvien osalta suoja-aika saattaa kuitenkin olla lyhyempi. Tavallisia valokuvia suojataan ainoastaan 50 vuotta kuvan ottamisesta lukien. Ennen vuotta 1966 julkistetut tavalliset valokuvat ja valokuvat kuvataiteen teoksesta, jonka suoja-aika on päättynyt eivät nauti suojaa lainkaan.