Yleissitova työehtosopimus
Työsuhteen ehtoja koskevien lähteiden soveltamisjärjestyksessä kolmantena on yleissitova työehtosopimus. Työehtosopimuksen yleissitovuus perustuu työsopimuslakiin. Tämä tarkoittaa sitä, että liittoon kuulumattoman työnantajan on noudatettava työsuhteissaan työehtosopimusta, joka on valtakunnallinen ja asianomaisella alalla edustavana pidettävä. Yleissitovaa työehtosopimusta on siten noudatettava kaikissa kyseisellä toimialalla toimivissa yrityksissä eli myös sellaisissa yrityksissä, jotka eivät ole työehtosopimuksen tehneen työnantajaliiton jäseniä.
Yleissitovan työehtosopimuksen perusideana on turvata järjestäytymättömän työnantajan työntekijöiden työnteon vähimmäisehdot. Yleissitova työehtosopimus velvoittaa vain työnantajaa.
Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistaa kolmijäseninen työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta. Lautakunnan päätökseen voi hakea muutosta työtuomioistuimelta. Työtuomioistuimen päätös on lopullinen. Yleissitovuutta on kuitenkin mahdollista muuttaa, jos yleissitovuuden edellytykset muuttuvat olennaisesti.
Työehtosopimuksen vahvistaminen yleissitovaksi edellyttää, että se täyttää seuraavat edellytykset:
Valtakunnallisuus: työehtosopimus on valtakunnallinen, jos sen alueellista soveltamisalaa ei ole rajoitettu (kattaa koko Suomen). Paikallinen työehtosopimus (esimerkiksi paikallisen yrityksen ja paikallisen ammattiyhdistyksen solmima työehtosopimus) ei voi koskaan olla valtakunnallinen.
Se on katsottu asianomaisella alalla edustavaksi: asianomainen ala määräytyy vallitsevan työehtosopimuskäytännön mukaan. Eri alojen väliset erot määräytyvät ensisijaisesti sen mukaan, miten soveltamisala on työehtosopimuksessa määritelty ottaen huomioon osapuolten tarkoitukset. Työehtosopimuksen edustavuudella tarkoitetaan käytännössä sitä, että vähintäänkin noin puolet alan työntekijöistä kuuluu siihen nimenomaisesti (ei siis yleissitovuuden perusteella).
Alalla velvoittavaa työehtosopimusta voidaan etsiä myös niin kutsuttujen teollisuuslinja- ja ammattialaperiaatteiden kautta. Teollisuuslinjaperiaatteen mukaisesti myös pääasialliseen toimialaan liittymättömään toimintaan sovelletaan yleensä pääasiallisen toimialan työehtosopimusta. Esimerkiksi kuljetusliikettä harjoittavan osakeyhtiön terminaalirakennuksessa ollut työpaikkakahvio ei ollut yhtiön varsinaisesta toiminnasta erillinen osa, vaan palveli tuota toimintaa. Kahviolla ei ollut tavanmukaisesti harjoitetun kahvilaliikkeen asemaa ja toimintaa. Kahvionhoitajan työsuhteeseen ei työsopimuslain mukaan tullut soveltaa majoitus- ja ravitsemusalan työehtosopimusta, vaan teollisuuslinjaperiaatetta noudattaen autoalan huoltokorjaamoiden työehtosopimusta.
Ammattialaperiaatteen mukaan työehtosopimus voi määräytyä myös työtehtävien mukaan pääasiallisesta toimialasta poikkeavan toimialan mukaan. Esimerkiksi matkatoimistojen toimihenkilöiden työehtoja koskevan työehtosopimuksen toimialana oli pidettävä matkatoimistoalaa. Työehtosopimusta ei ollut tarkoitettu sovellettavaksi ulkomaankohteissa työskentelevien matkaoppaiden työsuhteissa. Matkaoppaat eivät tehneet työehtosopimuksen tarkoittamaa työtä, joten kysymys ei ollut heidän kohdallaan asianomaisen alan työehtosopimuksesta. Sellaisena työehtosopimusta ei pidetty myöskään sillä perusteella, että se sisälsi määräyksiä heidän työtehtäviinsä lähinnä rinnastettavasta työstä, ks.[Työehtosopimusten määräyksiä].