Osa-aikaistaminen

Osa-aikatyöksi kutsutaan työtä, jossa työntekijä tekee pysyvästi säännöllistä työaikaa lyhyempää työpäivää. Osa-aikainen työsuhde voi syntyä työntekijän ja työnantajan sopimuksella tai työnantajan yksipuolisesti muuttaessa työntekijän työsuhteen ehtoja. Työsuhteen osa-aikaistaminen tarkoittaa vuorokautisen tai viikoittaisen työajan pysyvää lyhentämistä.

Jos työnantaja haluaa yksipuolisesti osa-aikaistaa työntekijän työsuhteen, hänellä täytyy olla tähän taloudellinen tai tuotannollinen irtisanomisperuste, josta johtuen tarjolla olevan työn määrä on olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt. Yksipuolinen työsuhteen muuttaminen osa-aikaiseksi on tehtävä irtisanomisaikaa noudattaen. Osa-aikaistaminen tulee voimaan irtisanomisajan päättymisestä lukien.

Jos työpaikalla on vähintään 20 työntekijää, työn osa-aikaistamisesta on ennen päätöksentekoa neuvoteltava muutosneuvottelussa. Osa-aikaistamiseen liittyviä YT-menettelyjä on käsitelty tarkemmin yhteistoimintaa käsittelevässä kohdassa [Neuvotteluvelvollisuus työvoiman vähentämisen yhteydessä].⁠

Työnantajalla on velvollisuus tarjota työtä osa-aikaiselle työntekijälle, jos työnantaja tarvitsee lisää työvoimaa osa-aikaiselle työntekijälle sopiviin tehtäviin. Työnantajan velvollisuutena on myös järjestää kohtuudella edellytettävä koulutus, jos osa-aikainen työntekijä voidaan koulutuksella saada päteväksi tarjolla oleviin tehtäviin. Osa-aikaisen työntekijän oikeus kokoaikaiseen työhön on etusijalla suhteessa irtisanottujen työntekijöiden oikeuteen tulla takaisin töihin. Jos työvoiman tarve on vain tilapäinen, työnantajalla ei ole velvollisuutta kokoaikaistaa osa-aikaista työntekijää.

Työnantajan on myös ilmoitettava vapautuvista työpaikoistaan yleisesti yrityksessä tai työpaikalla omaksutun käytännön mukaisesti. Ilmoitusvelvollisuudella pyritään varmistamaan, että myös osa-aikaisilla työntekijöillä on kokoaikaisten lisäksi mahdollisuus hakeutua näihin tehtäviin.