Luonnonvarat
Luonnonvarat ovat aineena tai energiana hyödynnettävissä olevia luonnonesiintymiä. Luonnonvaroja ovat muun muassa metsät, vesistöt, kaivoskivennäiset ja muu maa-aines. Perinteisesti luonnonvarat jaetaan uusiutuviin ja uusiutumattomiin. Luonnonvaraoikeus muodostuu eri toimialoja koskevista säädöksistä. Metsän hoitamiseen ja käyttämiseen metsätalousmaaksi luettavilla alueilla sovelletaan tietyin poikkeuksin metsälakia, metsästykseen metsästyslakia ja kalastukseen kalastuslakia. Uusiutumattomien luonnonvarojen osalta sääntely koskee erikseen kaivoskivennäisten ja muiden maa-ainesten hyödyntämistä.
Keskeinen luonnonvaraoikeudellinen tulkintakysymys uusiutuvien luonnonvarojen osalta on niiden kestävä käyttö eli hyödyntävän käytön mitoittaminen niin, että luontainen uudistumiskyky säilyy. Tämä kysymys liittyy olennaisesti etenkin metsätalouteen, metsästykseen ja kalastukseen. Pohjavesien hyödyntämisessä tämä puolestaan tarkoittaa pyrkimystä olla ylittämättä tasoa, joka vaikuttaisi esiintymän laatua heikentävästi.
Kaivoskivennäisten hyödyntämisessä määräävinä ovat puolestaan enemmänkin taloudellis-tekniset seikat kuin varsinaiset luonnonvaraoikeudelliset tekijät. Rajoitteet muodostuvat lähinnä kaivostoiminnan harjoittamistavasta, toimintapaikkojen ympäristöllisestä sijoittumisesta ja toiminnan vaikutuksista alueen maankäytöllisiin ja suojelullisiin arvoihin. Muiden maa-ainesten käytön sääntelyssä määräävinä ovat maisemalliset ja luonnonsuojelulliset sekä asutukselliset seikat.