Rantarakentaminen
Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL) ohjaa ja rajoittaa rantarakentamista tiukasti. Sekä ranta-alueelle (100 metriä rantaviivasta) että rantavyöhykkeelle (200-300 metriä rantaviivasta) rakentaminen edellyttää, että alueella on joko ranta-asemakaava tai sellainen oikeusvaikutteinen yleiskaava, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. Mikäli kaavaa ei ole, sovelletaan poikkeamismenettelyä.
Rantojen käytössä korostetaan suunnitelmallisuutta ja rantayleiskaavojen laatimista. Yleiskaavoilla voidaan parhaiten sovittaa yhteen rantojen eri käyttötarpeet ja ottaa huomioon muun muassa luonnonsuojelu, vesihuolto, virkistyskäyttö ja maanomistajien tasapuolinen kohtelu. Ranta-alueella maisemalliset tekijät tulee erityisesti ottaa huomioon.
Ranta-asemakaavaan liittyy tärkeä erityispiirre: se on ainoa MRL:n mukainen maankäyttömuoto, jossa maanomistajalla on oikeus laatia ehdotus maankäytöstä (vrt. asemakaava, jonka muuttamista maanomistajalla on oikeus pyytää). Ranta-asemakaava toimii rakennusoikeuden perusteena, jolloin erillistä suunnittelutarveratkaisua ei enää tarvita. Ranta-asemakaava siis selkeyttää alueen rakentamismahdollisuuksia ja sitä kautta tuo varmuutta kiinteistön markkina-arvon määrittelyyn. Maanomistaja voi huolehtia ranta-asemakaavaa koskevan ehdotuksen laatimisesta omistamalleen ranta-alueelle. Ennen laatimiseen ryhtymistä on oltava yhteydessä kuntaan ja toimittava maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla. Maanomistajan toimesta laadittavan asemakaavan alueen tulee muodostaa tarkoituksenmukainen kokonaisuus.
Poikkeamislupaa haetaan kunnan rakennusvalvontaviranomaiselta. Myönteinen päätös edellyttää mm., että hanke ei saa aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, eikä vaikeuttaa luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista. Poikkeuslupapäätöksen yhteydessä arvioidaan, miten hankkeen toteuttaminen vaikuttaa mm. vapaan rannan määrään ja yhtenäisyyteen, maisemaan ja luonnonarvoihin, vesistön tilaan ja virkistysmahdollisuuksiin. Arvioinnissa otetaan huomioon myös alueen maanomistajien tasapuolinen kohtelu. Jos jollekin alueelle näyttäisi muodostuvan tiheää loma-asutusta, tarvitaan kunnalta kaavoitusta tai kunta voi vaatia sitä alueen maanomistajilta.