Yleiset valtuutussäännöt
Valtuutus on oikeustoimi, jolla oikeustoimikelpoinen päämies, eli valtuuttaja, valtuuttaa edustajansa, eli valtuutetun, tekemään puolestaan sopimuksen kolmannen henkilön kanssa. Valtuutuksesta säädetään laissa varallisuusoikeudellisista oikeustoimista.
Valtakirjan antaminen on käytännöllinen tapa valtuuttaa henkilö toimimaan yrityksen puolesta. Todistajien käyttäminen ei ole välttämätöntä, mutta se helpottaa todistelua riitatilanteessa ja on siksi suositeltavaa.
Valtuutus voidaan antaa käyttäen:
yksilöityä valtakirjaa, jolloin valtuutetulle myönnetään oikeus jonkin täsmällisesti määritellyn oikeustoimen tekemiseen, esimerkiksi auton ostamiseen yhtiölle, tai
yleisvaltakirjaa, jolloin valtuutus kattaa laajemman oikeustoimikokonaisuuden, esimerkiksi yhtiön edustamisen tietyssä oikeudenkäynnissä (valtuutetun parhaaksi katsomalla tavalla), tai
avointa asianajovaltakirjaa, jolloin valtakirja käsittää vain sanat ”avoin asianajovaltakirja” sekä valtuuttajan allekirjoituksen ja päiväyksen.
Liike-elämässä tärkeä valtuutuksen muoto on myös asemavaltuutus. Asemavaltuutus on henkilöllä, jolla on sellainen asema yrityksessä, että siihen lain tai yleisen tavan mukaan liittyy kelpoisuus tehdä oikeustoimia yrityksen puolesta. Esimerkiksi asiakkaalla on oikeus luottaa siihen, että yrityksen tiloissa työskentelevällä henkilöllä on oikeus ryhtyä toimiin, jotka yleisen käsityksen mukaan kuuluvat hänen tehtävänkuvaansa.
Kirjallinen valtuutus peruutetaan ottamalla valtakirja pois valtuutetulta henkilöltä. Jos tämä ei ole mahdollista, käräjäoikeudelta voidaan hakea valtuutusasiakirjan julistamista tehottomaksi. Asemavaltuutus puolestaan peruutetaan poistamalla valtuutettu asemastaan. Vaikka valtuutettu edustaisikin yhtiötä valtuutuksen peruuttamisesta huolimatta, ei vastapuoli voi vedota valtuutetun tekemään oikeustoimeen, jos tämä on tiennyt peruutuksesta.