Työsuhdeasunnon vuokrasopimus
Työsuhdeasunnolla tarkoitetaan työ- tai virkasuhteen perusteella vuokralle annettua asuinhuoneistoa, johon työnantajalla on määräämisvalta. Työsuhdeasuntona pidetään myös asuntoa, jonka työnantaja itse on vuokrannut ja vuokraa edelleen työntekijälleen. Sovellettava laki on laki asuinhuoneiston vuokrauksesta. Myös työsopimuslaissa on säännöksiä työsuhdeasuntojen vuokrauksesta.
Työsuhdeasunnosta on sovittava joko työsopimuksessa tai erillisessä työsuhdeasunnon vuokrasopimuksessa. Työsuhdeasunto voidaan antaa työntekijälle joko palkkaetuasuntona tai sellaisena asuntona, josta peritään vuokraa. Palkkaetuasunto on vastaavanlainen etu kuin esimerkiksi autoetu. Palkkaan lisätään asuntoedun verotusarvo ja siitä maksetaan veroa. Työsuhdeasunnosta voidaan myös sopia perittäväksi työntekijältä vuokraa. Tällöin työntekijälle ei muodostu asunnosta verotettavaa luontoisetua, jos vuokrana peritään verotusarvon mukaista vuokraa. Työsuhdeasunnon vuokran maksaa työnantaja. Työnantaja puolestaan veloittaa vuokran työntekijältä palkasta tai jollakin muulla tavalla, mikäli asunto ei ole palkkaetuasunto.
Luontoisedun arvo määräytyy asunnoissa sen mukaan, sijaitseeko asunto pääkaupunkiseudulla vai muualla Suomessa, mikä on rakennuksen valmistumisvuosi ja minkä kokoinen asunto on. Koska luontoisedun arvon määrittämisessä ei huomioida asunnon kuntoa eikä asuntoedun arvoa korota myöskään sijainti tietyssä kaupunginosassa, tämä mahdollistaa asumisen varsin kalliissa asunnossa suhteellisen edullisesti.
Työntekijä ei saa ilman vuokranantajan lupaa siirtää vuokraoikeuttaan eikä muulla tavoin antaa vuokrahuoneistoa toisen käytettäväksi. Työsuhdeasuntoa saa kuitenkin käyttää yhteisenä asuntona puolison, lasten sekä omien ja puolison lähisukulaisten kanssa, jollei siitä aiheudu vuokranantajalle huomattavaa haittaa.
Riippumatta siitä, mitä vuokrasuhteen kestosta tai irtisanomisajan alkamisesta on sovittu tai säädetty, vuokralaisella on aina oikeus irtisanoa työsuhdeasunnon vuokrasopimus päättymään 14 vuorokauden kuluttua työsuhteen irtisanomisesta taikka irtisanomisaikaa noudattamatta samanaikaisesti työ- tai virkasuhteen kanssa.
Vuokranantajalla on tavanomaisten irtisanomisperusteiden lisäksi oikeus irtisanoa vuokrasopimus työsuhteen päättymisen perusteella. Rajoituksena tässä on, ettei vuokrasopimusta saa tällä perusteella irtisanoa päättymään ennen kuin työsuhde päättyy, eikä perustetta voi käyttää määräaikaisen vuokrasopimuksen irtisanomisperusteena enää vuoden kuluttua työsuhteen päättymisestä. Irtisanomisaikaa tulee kuitenkin noudattaa.
Vuokranantajan irtisanomisaika työsuhdeasunnoissa on kuusi kuukautta, jos työsuhde on kestänyt vähintään vuoden. Tätä lyhyemmissä työsuhteissa irtisanomisaika on kolme kuukautta. Irtisanomisaika lyhenee kuitenkin yli vuoden kestäneissä työsuhteissa kolmeen kuukauteen ja muutoin yhteen kuukauteen, jos työnantaja on purkanut työsuhteen jollakin muulla perusteella kuin sairauden vuoksi. Irtisanomisaika lyhenee samalla tavalla myös, jos työntekijä on irtisanonut tai purkanut työsuhteen irtisanomisaikaa noudattamatta ilman työsopimuslain 8 luvun 12 § mukaista syytä ja työnantaja irtisanoo vuokrasopimuksen työsuhteen päättymisen johdosta.
Työsuhteen kestosta riippumatta voidaan irtisanomisen yhteydessä käyttää lyhennettyä yhden kuukauden irtisanomisaikaa, jos työsopimuksessa tai vuokrasopimuksessa on mainittu, että työ edellyttää asumista juuri tietyllä kiinteistöllä ja työnantajalla on tarve vaihtaa vuokralainen mahdollisimman nopeasti. Näin voi olla esimerkiksi vartijoiden suhteen.
Jos tärkeä syy sitä vaatii, on työnantajalle annettu myös oikeus siirtää vuokralainen työsuhteen päättymisen jälkeen muuhun soveliaaseen asuntoon. Työnantajan on maksettava tästä aiheutuvat muuttokustannukset.