Asiamiehen vahingonkorvausvelvollisuus

Jos asiamies rikkoo sopimusvelvoitteitaan, hän on velvollinen korvaamaan vahingon. Korvausvastuu perustuu siis sopimukseen. Oleellisin kriteeri vahingonkorvausvelvollisuuden syntymiselle on arvioida, onko asiamies toiminut huolellisesti. Vahingonkorvausvelvollisuuden syntyminen edellyttää kuitenkin, että vahinko on ollut ennalta arvattavissa. Päämiehen oma myötävaikutus vahingon syntymiseen vaikuttaa vahingonkorvauksen arviointiin, vaikka asiamiehenä olisi asiantuntija.

Oikeus vahingonkorvaukseen asiamiehen aiheuttamasta vahingosta vanhenee kolmessa vuodessa. Vanhentumisaika alkaa kulua siitä, kun asiamies on tehnyt tilityksen, josta vahingonkorvauksen peruste on käynyt ilmi tai siitä, kun päämies on havainnut virheen tai laiminlyönnin tai kun hänen olisi pitänyt se havaita.

Asiamies ei vastaa päämiehen mahdollisen sopimusosapuolen maksukyvystä. Päämies siis kärsii tappion itse, jos vastapuoli ei kykene täyttämään velvollisuuttaan. Toimeksiantosopimuksessa voidaan kuitenkin sopia, että asiamies sitoutuu myös vastuuseen sopimuskumppanin maksukyvystä. Tätä vastuuta kutsutaan del credere -vastuuksi. Asiamiehen on kuitenkin aina valittava päämiehen sopimuskumppani huolellisesti ja tarvittaessa tarkistettava tämän maksukyky.