Yleistä salassapitosopimuksista

Salassapitosopimuksia tehdään turvaamaan yrityksen luottamuksellisen tiedon tai materiaalin säilyminen salaisena. Sopimuksen idea on siinä, ettei salaiseksi luokiteltu tieto tai materiaali siirry sopimusosapuolilta eteenpäin kolmansille ja ettei salaiseksi luokiteltua tietoa tai materiaalia käytetä muuhun kuin salassapitosopimuksessa sovittuun tarkoitukseen.

Salassapitosopimuksia tehdään usein sopimusneuvotteluiden varhaisessa vaiheessa, mieluiten ennen neuvotteluiden aloittamista. Esimerkiksi ennen kuin aletaan keskustella yhteistyösopimuksista, yritysjärjestelyistä, palvelusopimuksista, alihankintasopimuksista tai tuotekehityssopimuksista, on hyvä tehdä salassapitosopimus. Salassapitosopimuksen voi toki tehdä myöhemminkin, mutta suositeltavaa on tehdä se mahdollisimman ajoissa.

IT-alalla käytetään tyypillisesti paljon salassapitosopimuksia. Huomattavaa on kuitenkin, ettei salassapitosopimus ole tarkoitettu vain teknisen tiedon suojaamiseen, vaan myös esimerkiksi taloudellisten ja kaupallisten tietojen suojaamiseksi voi olla tarpeen tehdä salassapitosopimus. Salassapitosopimus saa erityistä, myös taloudellista merkitystä silloin, kun salattavaan tietoon liittyy tekijänoikeus, patentti tai tavaramerkki. Salattavaa tietoa voi olla liikeideoissa, tietotaidossa (know-how) ja liiketoimintasuunnitelmissa.

Lainsäädännössäkin on huomioitu yritysten tarve liikesalaisuuksien salassapitoon. Liikesalaisuuksien suojasta säädetään  liikesalaisuuslaissa, työsopimuslaissa  ja rikoslaissa. Liikesalaisuuslaki kieltää sekä oikeudettomasti että tietyissä tilanteissa oikeutetusti hankitun tiedon ilmaisemisen ja käyttämisen. Rikoslaissa on säädetty rangaistus yritysvakoilusta, yrityssalaisuuden rikkomisesta, yrityssalaisuuden väärinkäytöstä sekä salassapitorikoksesta. Työsopimuslaissa on säädetty työntekijää koskevasta salassapitovelvollisuudesta  Lakiin perustuvasta liikesalaisuuksien suojasta huolimatta salassapidosta on usein syytä sopia nimenomaisesti salassapitosopimuksella.