Keskeiset seikat salassapidosta

Salassa pidettävä tieto tai aineisto on syytä yksilöidä salassapitosopimuksessa riittävän tarkasti.

Liikesalaisuuslaissa liikesalaisuudella tarkoitetaan tietoa,

a) joka ei ole kokonaisuutena tai osiensa täsmällisenä kokoonpanona ja yhdistelmänä tällaisia tietoja tavanomaisesti käsitteleville henkilöille yleisesti tunnettua tai helposti selville saatavissa;

b) jolla on tämän vuoksi taloudellista arvoa elinkeinotoiminnassa; ja

c) jonka laillinen haltija on ryhtynyt kohtuullisiin toimenpiteisiin sen suojaamiseksi.

Kaikki tieto, jonka yhtiö haluaa pitää luottamuksellisena, ei välttämättä täytä liikesalaisuuden määritelmää.

Tulkintaerimielisyyksien välttämiseksi, liikesopimuksissa on kuitenkin usein hyvä sopia salassapidon sisällöstä tarkemmin. Sopimuksessa voidaan määritellä salassa pidettäviksi vain sellaisiksi merkityt asiakirjat tai toisaalta ei salassa pidettävät asiakirjat voidaan merkitä erikseen. Tämä kuitenkaan ei ole suositeltavaa, jos ei ole varma siitä, että pystyy kontrolloimaan tällaista sovittua periaatetta oman yrityksen sisällä. Tällöin voi helposti käydä niin, että esimerkiksi joku salassa pidettävä asiakirja jää merkitsemättä salaiseksi, jolloin salassapitovelvollisuus ei koske kyseistä asiakirjaa. Parempi vaihtoehto voisi tällöin olla sopia, että kaikki ennalta määriteltyä asiaa koskeva tieto on salassapidon piirissä.

Sopimuksessa voidaan sopia myös tietyn pituisesta salassapitovelvoitteesta, esimerkiksi viisi vuotta sopimuksen päättymisestä. Salassapitovelvoite voi myös olla ikuinen. Jos toimitaan alalla, jolla tieto vanhentuu nopeasti, voi lyhyempi salassapitoaika olla riittävä. Jos puolestaan luovutetaan yrityksen ydintoimintaa koskevia tietoja, joiden ei oleteta vanhenevan, voi päättymätön salassapitovelvoite olla paras ratkaisu tai yrityksen toiminnan kannalta olennaisten liikesalaisuuksien osalta voi sopia, että ne eivät vapaudu liikesalaisuuslain suojasta sopimuksen mukaisen salassapitoajan päättyessä.

Salassapitovelvoitteen rikkomisesta aiheutuneita vahinkoja ja niiden määrää on usein vaikea osoittaa toteen. Tämän takia on usein järkevää sopia sopimussakosta, joka lankeaa maksettavaksi salassapitovelvoitteen rikkomisesta ilman, että loukatun osapuolen tarvitsee osoittaa salassapitovelvoitteen rikkomisesta aiheutuneen todellista vahinkoa tai vahingon määrää. Tämä tehostaa velvoitteen noudattamista. Sopimussakon lisäksi voidaan todeta, ettei se sulje pois oikeutta vaatia vahingonkorvausta siltä osin, kuin sopimussakko ei kata vahinkoja.

Liikesalaisuuden ja teknisten ohjeiden loukkaamistilanteessa loukattu osapuoli voi vedota salassapitosopimuksessa sovittujen oikeussuojakeinojen lisäksi myös liikesalaisuuslain sisältämiin oikeussuojakeinoihin kuten käyttökorvaukseen ja hyvitykseen. Koska liikesalaisuuksien ja teknisten ohjeiden loukkaustilanteet täyttävät usein myös yrityssalaisuusrikosten tunnusmerkit, loukatun osapuolen kannattaa harkita myös rikosprosessin (esitutkinta, syyteharkinta ja rikosoikeudenkäynti) aloittamista loukkaajaa vastaan, jos teko on ollut tahallinen.

Salassapitosopimuksessa kannattaa määritellä siis ainakin seuraavat asiat:

• mikä tieto on luottamuksellista;

• mikä on luottamuksellisen tiedon sallittu käyttötarkoitus;

• mitkä seikat poistavat luottamuksellisuuden;

• mitä salassapito- ja muita velvoitteita asetetaan;

• mitä poikkeuksia tai lievennyksiä velvoitteille on;

• mikä on salassapidon kestoaika; ja

• mitkä ovat salassapitovelvoitteen rikkomisen seuraukset.