Sovellettavasta laista sopiminen

Kaupan osapuolet voivat lähtökohtaisesti itse päättää, minkä maan lakia heidän kauppasopimukseensa sovelletaan. Sovellettavaksi laiksi voidaan sopimuksessa valita ostajan, myyjän tai jonkin kolmannen valtion laki.

Vaikka sovellettavasta laista ei olisi sovittu, tämä ei sinänsä aiheuta oikeudenmenetyksiä. Riita-asiaa ratkaiseva taho joutuu silloin ottamaan asiaan kantaa kansainvälisten lainvalintakonventioiden pohjalta. Mikäli konventiot eivät anna selkeää vastausta lainvalintakysymykseen, sopijapuolet joutuvat esittämään asiassa omia argumenttejaan. Jo oikeudellinen argumentointitarve aiheuttaa lisäkustannuksia, joten lakivalinnasta on syytä sopia.

Yleensä tavoitteena on valita oman maan laki, koska lainsäädäntö on tällöin tuttua ja paremmin ennakoitavaa. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että usein joudutaan sopimaan jonkun muun maan laki sopimusneuvottelujen tuloksena. Sopimuksen luonnostelija joutuu ottamaan jo alkuvaiheessa huomioon vastapuolen kotivaltion tavan tehdä sopimus.

Vieraan maan lainsäädäntö voi toki joissakin tilanteissa olla kotimaan lainsäädäntöä suotuisampi vaihtoehto. Näin asia voi olla esimerkiksi myyjän kannalta, jos hän tietää, että myyjän vastuu virheistä on toisessa maassa oleellisesti suppeampi kuin hänen kotimaassaan tai tuomittavat vahingonkorvaukset ovat merkittävästi pienempiä. Hyödyn saaminen edellyttää kuitenkin vieraan lainsäädännön perusteellista tuntemusta. Vaikka jokin yksittäinen seikka puoltaisikin toisen maan lainsäädännön valintaa, saattaa myöhemmin ilmetä seikkoja, jotka ovat osapuolelle haitallisia. Lisäksi on huomioitava mahdolliset lainsäädännön sisällön selvittämisestä aiheutuvat kustannukset, jos riitatilanne syntyisi.

Usein lainvalinta on osapuolten tekemä kompromissi. Kansainvälisessä kaupassa on kuitenkin syytä pitää mielessä, että tuomioistuin ei välttämättä hyväksy lakivalintaa, jolla on pyritty kiertämään muutoin sopimukseen sovellettavaa pakottavaa lain säännöstä. On ensiluokkaisen tärkeää, että valitun maan lainsäädännöstä on suhteellisen helposti saatavilla tietoa. Esimerkiksi Kiinan lainsäädännön selvittäminen voi muodostua hankalaksi kielellisistä syistä. Anglosaksisen kulttuurin maiden lainsäädännön selvittäminen puolestaan on työlästä, koska oikeusjärjestelmä poikkeaa merkittävästi mannereurooppalaisesta lainsäädännöstä ja oikeusjärjestys perustuu pitkälti oikeuskäytäntöön. Jos sopimuskumppani on myös Pohjoismaista, on jonkin Pohjoismaan laki suhteellisen turvallinen valinta sovellettavaksi lainsäädännöksi. Lainsäädäntö Pohjoismaissa on useassa kohdin melko samansisältöistä.