Sopimusvastuusta kansainvälisissä sopimuksissa
Kansainvälisissä sopimuksissa lähtökohtaisesti voidaan olettaa, että lähes jokaista sopimustyyppiä sääntelee jokin sopimuksiin tai kauppaan soveltuva laki ja/tai oikeuskäytäntö. Lähtökohta on myös se, että sopimusta rikkonut osapuoli on velvollinen korvaamaan kaikki aiheuttamansa vahingot sopimusrikkomuksesta kärsineelle, ellei sopimuksessa ole sovittuna vastuunrajoituksia. Onkin suositeltavaa sopia kauppasopimuksessa sopimusvastuusta ja vastuunrajoituksista, jolloin vastuiden ennakointi on helpompaa.
Sopimuksissa voidaan varautua myös tilanteisiin, joissa sopimusvelvoitteet on täytetty asianmukaisesti, mutta ostajaan (esim. jälleenmyyjään) kohdistuu myöhemmin vahingonkorvausvaatimuksia, koska tuote on aiheuttanut vahinkoa kolmannelle taholle (henkilölle tai muulle omaisuudelle kuin tuotteelle aiheutunut vahinko eli tuotevastuu) tai tuote loukkaa kolmannen teollis- tai tekijänoikeuksia. Huolimatta siitä, että tuotevastuulait ovat pakottavaa oikeutta, eikä myöskään vastuuta kolmannelle teollis- tai tekijänoikeuksien loukkauksesta voida etukäteen rajoittaa, voivat sopijakumppanit keskenään sopia keskinäisestä vastuun jakautumisesta ja menettelytavoista tällaisissa tapauksissa.
Aina on muistettava, että sopimuksen arvo ja sen antama turva on yhtä suuri kuin sopijapuolen taloudellinen kantokyky. Harkittavaksi voi tulla myös emoyhtiötakaus tai jopa pankkitakaus sopimuksen täyttämisen vakuudeksi.
Sopimusrikkomukseen vetoavan tulee aina mahdollisimman pian todisteellisesti reklamoida rikkomuksesta. Kauppasopimus voi myös sisältää määräyksiä reklamaation toimittamisesta, jolloin näitä määräyksiä tulee noudattaa. Kansainvälinen Kauppalaki sisältää ehdottoman kahden vuoden määräajan tavaran toimituksesta, jonka kuluessa reklamaatio on tehtävä.