Kansainvälisen kaupan kuljetuksista ja toimitusehdoista
Kuljetus on kansainvälisessä kaupassa keskeinen osa kauppatapahtumaa ja hyvin hoidetut kuljetuspalvelut voivat edistää liiketoimintaa. Kuljetusten hoito vaatii kuitenkin syvällistä perehtymistä asiaan. Kuljetusriskeiltä suojautumisen tulee olla osa yrityksen riskienhallintaa.
Kuljetuksiin liittyvä lainsäädäntö on pakottavaa oikeutta. Kuljetussopimuksiin voi kuitenkin liittyä osioita, joista osapuolet voivat sopia vapaasti, kuten nouto-, jakelu- ja terminaalipalvelut, joita huolintaliikkeet tarjoavat.
Kuljetuslainsäädännölle on tyypillistä myös rahdinkuljettajan ankara vastuu. Rahdinkuljettajan on vahinkotapauksessa todistettava, ettei hän ole vastuussa vahingosta. Vahinkoasioiden käsittelyssä reklamaation teko ja kanneaikojen noudattaminen on erityisen tärkeää. Rahdinkuljettajilla on kuitenkin mahdollisuus rajata vastuutaan tietyissä tilanteissa. Samoin korvauksen määrää on rajoitettu eri kuljetusmuodoissa kansainvälisen valuuttarahaston määrittelemän SDR–erikoisvaluutan (erityisnosto-oikeus) määriteltyyn määrään. Special Drawing Right on laskennallinen valuutta, jonka kurssi perustuu useaan merkittävään valuuttaan.
Kuljetusvakuutusten käyttö on suotavaa. Vakuutusturva antaa suojaa myös raskaissa ja monimutkaisissa korvauksenhakumenettelyissä vakuutuksenantajan hoitaessa yleensä vahinkotapauksissa myös mahdolliset oikeusprosessit. Vakuutuksenottajan on kuitenkin huolehdittava tavaran tarkastuksesta ja reklamaatiosta.
Käyttämällä yleisesti tunnettuja toimitusehtoja, kaupan osapuolten ei tarvitse määritellä kauppasopimukseen valtavaa määrää yksityiskohtia kustannusten, vaaranvastuun, tarpeellisten toimien tai muodollisuuksien hoitamisesta tavaran siirtoon liittyen myyjältä ostajalle. Yleisin käytetty toimituslausekekokoelma on Kansainvälisen Kauppakamarin Incoterms 2020. Suomalaisilla ulkomaankaupan toimijoilla ei ole oikeastaan mitään syytä valita muuta toimituslausekekokoelmaa. Kansainvälisen Kauppakamarin Suomen osaston kautta voi tilata useita julkaisuja liittyen Incoterms 2020 toimituslausekkeiden tulkintaan.
Toimituslauseke muodostuu kauppasanasta tai sen lyhenteestä, paikkakunnasta tai haluttaessa tarkemman paikan määrittelystä, kokoelman nimestä ja mielellään kokoelman vuosiluvusta (esim. FCA Espoo, Incoterms 2020)
Toimituslausekkeen tehtävänä on määrittää tavaran siirrosta aiheutuvien kustannusten ja vahingonvaaran jakautuminen myyjän ja ostajan välillä. Näiden vastuiden jakautuminen ei suinkaan tapahdu aina samassa pisteessä. Myyjän vastuu järjestää ja maksaa kuljetus voi ulottua lähelle ostajaa, mutta riski siitä, että tavara vahingoittuu kuljetuksen yhteydessä voi alkaa jo kuljetuksen käynnistymisen yhteydessä (esim. CIP = cost and insurance paid to).
Toimituslausekkeiden kriittinen piste (vaaranvastuun siirtyminen) on siis se kohta kuljetusketjussa, jossa vastuut ja velvollisuudet siirtyvät myyjältä ostajalle. Kriittisen pisteen ylittymisellä on kaksi olennaista merkitystä:
Myyjälle syntyy oikeus saada kauppasumma vasta tuolloin ja toisaalta hänellä on oikeus saada kauppasumma, vaikka tavara tuon pisteen jälkeen katoaisi, tuhoutuisi tai vahingoittuisi;
Oikeus tehdä tarvittaessa korvausvaatimus ja vastaanottaa korvaus on sillä osapuolella, jolla on vaaranvastuu vahinkohetkellä.
Toimituslausekkeet eivät määrittele omistusoikeuden siirtymistä.
Omistusoikeuden siirtyminen sidotaan yleensä kauppahinnan maksuun tai tavaran hallussapitoon. Säännökset tai tulkinnat omistusoikeuden siirtymisestä ja omistuksenpidätysehdot kansainvälisellä tasolla ovat monimutkainen asia. Omistuksenpidätysehdot voivat osoittautua käytännössä tehottomiksi.