Yleistä edustus- eli agenttisopimuksesta
Edustus- ja jälleenmyyntisopimusten tarkoituksena on löytää tuotteelle uusia tehokkaita jakelukanavia. Juridisesti sopimukset ovat kuitenkin erilaisia. Jälleenmyyjä toimii omissa nimissään, kun taas edustaja, esimerkiksi agentti, toimii päämiehensä lukuun. Edustussopimus on järkevää solmia silloin, kun halutaan säilyttää tiukempi kontrolli tuotteen jakeluun.
Kauppaedustaja eli agentti toimii päämiehen nimissä ja tämän lukuun joko välittäen päämiehelle tilauksia tai tehden kauppoja päämiestä sitovasti. Lopullinen kauppa solmitaan asiakkaan ja päämiehen välillä, eli kauppaedustaja itse ei tule sopimuksen osapuoleksi. Kauppaedustajan tehtävänä on tyypillisimmillään saattaa kaupan osapuolet yhteen.
Agenttisopimuksia sääntelee laki kauppaedustajista ja myyntimiehistä (KEL). Laki sisältää paljon pakottavia säännöksiä, joista osapuolet eivät voi sopimuksin poiketa. Kyseisen lain mukaan kyseessä on kauppaedustaja silloin, kun itsenäinen elinkeinonharjoittaja on sitoutunut jatkuvasti edistämään tavaroiden myyntiä tai ostoa toisen lukuun hankkimalla tarjouksia päämiehelle tai solmimalla sopimuksia tämän nimissä. Myyntimies taas on työntekijä, joka on vastaavasti sitoutunut edustamaan tavaroiden myyntiä käymällä tapaamassa asiakkaita, mutta ei kuljeta tavaroita mukanaan myytävänä. Välillinen edustus, jossa edustaja solmii sopimuksia omissa nimissään, jää lain ulkopuolelle. Tällöin kyseessä on juridisesti jälleenmyyjä.
Jaottelulla jälleenmyyjään ja kauppaedustajaan on juridista merkitystä, koska KEL:ssa on asetettu eräitä velvoitteita päämiehelle silloin, kun kyse on kauppaedustajasta. Tietyt velvoitteet ja lain säännökset ovat myös pakottavia, eikä niistä voi edustussopimuksella sopia toisin. Katso pakottavat säännökset kohdassa [Kauppaedustajia koskevan lain pakottavat säännökset].
Tehtäessä kauppaedustus- eli agenttisopimusta kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti agentin valtuuksiin, vastuisiin, oikeuksiin ja salassapitovelvoitteeseen.