Esisopimuksen sitovuuden merkitys
Esisopimuksen tarkoituksena on varmistaa pääsopimuksen syntyminen. Esisopimuksen sitovuuden edellytyksenä on, että siinä on riittävän tarkasti tulevan pääsopimuksen sisällys. On huomattava, että jos pääsopimus on lain mukaan tehtävä määrätyssä muodossa, on myös esisopimus tehtävä muotomääräyksiä noudattaen, jotta se sitoo.
Sopimuksen sitovuus merkitsee esisopimusvaiheessa sitä, että osapuolet sitoutuvat solmimaan pääsopimuksen esisopimuksessa määritellyin ehdoin ja jatkamaan avoimeksi jääneiden kohtien osalta neuvotteluja, kunnes pääsopimus voidaan solmia. Esisopimusta voidaan tehostaa käsirahan suorittamisella tai sopimussakolla. Jos esisopimus ei sido ei sopimussakkoa koskeva ehto ole kuitenkaan tehokas.
Esisopimus on mahdollista solmia siten, että se velvoittaa joko molempia tai vain toista osapuolta. Molemminpuolinen esisopimus soveltuu tilanteisiin, joissa osapuolet eivät ole yksimielisiä kaikista sopimusten yksityiskohdista, mutta haluavat silti sitoutua pääsopimuksen tekemiseen lähitulevaisuudessa.
Esisopimusta tehtäessä voidaan sen sitovuutta rajoittaa. Esisopimus voi olla voimassa vain määrätyn ajan tai siinä voi olla määräys, ettei se sido, jos se määrätyssä ajassa irtisanotaan. Jos sopimuksen tekeminen riippuu jonkin ehdon, kuten luvan saamisen tai rahoituksen järjestymisen täyttymisestä, ei esisopimus sido, ellei ehto täyty.
Jos osapuoli rikkoo esisopimusta eikä esimerkiksi tee pääsopimusta esisopimuksessa sovitusta huolimatta, voi toinen osapuoli vaatia pääsopimuksen tekemistä, suoraan sopimuksen mukaista suoritusta ja vahingonkorvausta.
Pääsopimuksen tai sen mukaisen suorituksen tekemistä voidaan vaatia viimekädessä myös tuomioistuimessa. Tämä kuitenkin edellyttää, että esisopimuksessa on määritelty osapuolten velvoitteet riittävän tarkasti. Jos pääsuoritusvelvoite jää auki esisopimuksessa, oikeudessa saatetaan katsoa, ettei sopimus velvoita pääsopimuksen tekemiseen. Pääsuoritusvelvoite tarkoittaa sopimuksen keskeisiä kohtia, esimerkiksi kauppasopimuksessa kaupan kohdetta.
Jos puutteellinen esisopimus viedään tuomioistuimeen, on mahdollista, että vain itse esisopimus vahvistetaan. Eräässä tapauksessa osapuoli vaati tuomioistuinta velvoittamaan toista osapuolta allekirjoittamaan esisopimuksessa tarkoitetun kauppakirjan. Tapauksessa tuomioistuin kuitenkin vahvisti vain esisopimuksen pätevyyden ja jätti aukkojen täydentämisen osapuolille ja neuvotteluiden epäonnistuessa asian käsiteltäväksi erillisessä oikeudenkäynnissä.
Vaikka esisopimus sitoo, se ei vielä perusta pääsopimuksessa tarkoitettua oikeutta, esimerkiksi omistusoikeutta. Esisopimuksen kohdetta ei siis voida esimerkiksi myydä edelleen.
Pääsopimuksen solmimisen ajankohdasta päätetään yleensä esisopimuksessa. Jos näin ei ole tehty, tulee pääsopimus solmia kohtuullisen ajan kuluessa toisen osapuolen niin vaatiessa. Esisopimuksen voimassaolosta tulisikin sopia selkeästi. Jos kumpikaan osapuoli ei vaadi pääsopimuksen täyttämistä esisopimuksen voimassa ollessa, raukeaa sopimus voimassaolon päätyttyä. Esisopimukseen vetoaminen on vapaamuotoista, eli se voi tapahtua suullisestikin. Myös neuvottelujen jatkumisen voidaan katsoa sisältävän vaatimuksen pääsopimuksen tekemisestä.