Vastuunrajoitukset
Sopimuksissa on usein vastuunrajoitusehtoja, joilla rajoitetaan sopimusrikkomuksesta seuraavaa korvausvastuuta.
Usein vastuunrajoituksilla suljetaan välilliset vahingot korvausvastuun ulkopuolelle. Välilliset vahingot suljetaan pois siksi, että ne merkitsisivät usein arvaamattomia ja laajoja riskejä. Välillisiä vahinkoja ovat esimerkiksi tulon menetys ja vahingonkärsijän muiden sopimussuhteiden häiriintyminen. Välittömiä ja välillisiä vahinkoja ei ole määritelty tarkasti missään laissa, joten suositeltavaa olisi määritellä sopimuksessa, mitä termeillä tarkoitetaan.
Vastuuta rajoitetaan usein myös vahvistamalla sopimuksessa kiinteä enimmäismäärä korvausvelvollisuudelle. Voidaan myös sopia, että vastuu rajoittuu esimerkiksi kyseisen sopimuksen arvoon tai tiettyyn prosenttiosuuteen siitä, jolloin myyjä pystyisi joka tapauksessa kattamaan ainakin esimerkiksi tuotantokustannuksensa.
Huomionarvoista on, että tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella tehtyyn sopimusrikkomukseen ei voi soveltaa vastuunrajoitusta. Vastuunrajoituslausekkeet eivät siis vapauta vastuusta, jos tahallaan, esimerkiksi rikoksella, on aiheutettu vahinkoa tai on laiminlyöty esimerkiksi turvatoimenpiteet merkittävien vahinkojen välttämiseksi. Ne eivät myöskään sovellu, jos on toimittu häikäilemättömästi ja välinpitämättömästi.
Epäselviä vastuunrajoituslausekkeita tulkitaan laatijansa vahingoksi eli siis mahdollisimman vähän vastuuta rajoittavasti.
Vastuunrajoitukset ovat usein ankaria ja yllättäviäkin ehtoja, joten niiden on syytä olla selkeästi sopimusasiakirjoista nähtävissä.