Sopimuksen tulkinnasta
Sopimuksen sisältöä koskevat asianosaisten erimielisyydet voivat olla moninaisia. Oikeudenkäynnissä sopimusta koskevat epätietoisuudet on poistettava todistelulla ja todistustaakkaa koskevat säännöt puolestaan osoittavat, kumman osapuolen on esitettävä todistelu. Pääsäännön mukaan kummankin sopijapuolen on näytettävä toteen ne seikat, joihin hän edukseen vetoaa, mutta tasatilanteessa kantaja häviää.
Sopimukseen jäänyt aukko on joskus mahdollista täydentää ulkopuolisella aineistolla, kuten lainsäännöksellä tai vakiintuneella kauppatavan sisällöllä. Kuluttajaa vastaan ei kuitenkaan yleensä voi vedota kauppatapaan, vaikka kuluttaja voi siihen vedota elinkeinonharjoittajaa vastaan. Täydentävä aineisto on aina toissijaista. Osapuolten välistä sopimusta on noudatettava, ellei se ole pakottavan lainsäännöksen vastainen.
Lähteet, joiden avulla selvitetään sopimuksen sisältö, voidaan asettaa seuraavaan arvojärjestykseen:
pakottavat lainsäännökset;
sopimus- ja se mitä on katsottava sovitun;
kauppatapa ja muu vastaava tapa;
lainsäännökset, joista osapuolet voivat sopia toisin.
Sopimustulkinnan tavoitteena on selvittää, mitä sopijapuolet ovat tarkoittaneet sopimuksella. Jos sopijapuolten yhteinen tahto ja tarkoitus saadaan selville, se syrjäyttää muun tulkinta-aineiston, jopa kirjallisen sopimuksen. On huomattava, että tämä sääntö ei välttämättä päde, kun kyse on kansainvälisluontoisesta sopimuksesta, erityisesti milloin sopimukseen sovellettava laki on anglosaksista common law -oikeusjärjestelmää noudattavan maan laki.
Sopimusepäselvyyden poistamiseen pyritään ensisijaisesti sen aineiston avulla, joka liittyy tulkittavan sopimuksen tekemiseen. Tulkinta-aineistoa ovat mm. osapuolten väliset aikaisemmat toimet, sopimusneuvottelut, kirjeenvaihto, olosuhteet sopimusta tehtäessä, sopimuksen sanamuoto, yleinen kielenkäyttö ja ammattisanasto.
Ajallisesti myöhemmin sovittu kumoaa yleensä aiemmin voimassa olleen. Jos tehty sopimus sisältää useita asiakirjoja (pääsopimus ja liitteet), voi olla, että asiakirjoissa on ristiriitaisuuksia. Suositeltavaa onkin sopia sopimuksessa, missä järjestyksessä sopimusasiakirjoja sovelletaan.
Sopimuksen tulkinnan varalta on myös joitain suosituksia. Esimerkiksi voidaan katsoa, että epäselvää sopimusta on tulkittava sen vahingoksi, joka on sopimuksen laatinut. Vastuunrajoituslausekkeita tulkitaan yleensä suppeasti.