Vastuun peruste sopimusneuvotteluissa
Sopimusneuvotteluita ei tule käydä ilman tarkoitusta tehdä sopimus. Jos neuvottelujen osapuoli on aiheuttanut toiselle vahinkoa toimimalla tahallisesti tai tuottamuksellisesti eli huolimattomasti sopimusneuvottelujen yhteydessä, syntyy näin toimineelle vahingonkorvausvastuu toista osapuolta kohtaan.
Sopimusneuvotteluissa tulee noudattaa hyvää neuvottelutapaa. Siihen, mitä hyvä neuvottelutapa pitää sisällään, ei ole yksiselitteistä vastausta. Helpompaa onkin määritellä, mikä on sen vastaista. Esimerkiksi selkeästi väärien tietojen antaminen ja neuvottelu ilman sopimuksen tekotarkoitusta on hyvän neuvottelutavan vastaista, ks. tarkemmin [Hyvä neuvottelutapa].
Neuvotteluista aiheutuvaa korvausvastuuta voidaan perustella osapuolten luottamuksen suojaamisella. Mitä pidempään neuvottelut jatkuvat, sitä suuremmaksi kasvaa osapuolten lojaliteettivelvollisuus toisiaan kohtaan. Lojaliteettivelvollisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että osapuolten tulee toimia neuvotteluissa rehdisti ja ottaa huomioon toisen osapuolen kohtuulliset intressit. Joskus lojaliteettivelvoitteen on katsottu edellyttävän esimerkiksi tietojen antamista toiselle osapuolelle. Tällainen tiedonantovelvollisuus aktualisoituu erityisesti silloin, kun toisella osapuolella on selkeästi enemmän tietoa kuin toisella. Jos toinen osapuoli ei paljasta tarpeellisia tietoja neuvotteluissa, toisen osapuolen perusteltua luottamusta voidaan suojata. Myös neuvottelujen keston on katsottu vaikuttavan korvausvelvollisuuteen.
Osapuoli, jonka vuoksi sopimusta ei neuvotteluista huolimatta saavuteta, voi siis joutua korvamaan toiselle osapuolelle neuvotteluista syntyneet kulut ja aiheutuneet vahingot.Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen (KKO 2009:45) mukaan lähes vuoden kestäneiden sopimusneuvotteluiden jälkeen liikehuoneiston vuokrasopimusneuvotteluista vetäytynyt osakeyhtiö oli velvollinen korvaamaan kiinteistönomistajalle ne vuokratuotot, jotka tämä oli menettänyt kieltäydyttyään sopimuksen syntymiseen luottaen jatkamasta aiempaa vuokrasuhdetta. Osakeyhtiö oli neuvottelujen kuluessa menetellyt niin, että se oli synnyttänyt kiinteistönomistajassa perusteltuja odotuksia siitä, että vuokrasopimus syntyy.