Sopimuksen sitovuus
Sopimus on osapuolia sitova. Sopimuksen sitovuuden periaatetta voidaan pitää sopimusoikeuden ja koko oikeusjärjestyksenkin kulmakivenä.
Tarjous on sen lähettäjää sitova heti sen jälkeen, kun vastaanottaja on saanut sen. Sama sääntö pätee tarjouksen hyväksymiseen. Jos lähetettyyn hyväksyntään kuitenkin liitetään joitain ehtoja, eikä tarjousta hyväksytä sellaisenaan, katsotaan, että kyse on uudesta tarjouksesta.
Sopimus voidaan laatia toistaiseksi voimassa olevana tai määräaikaisena. Toistaiseksi voimassa oleva sopimus säilyy voimassa, kunnes sopimuksen osapuolet irtisanovat sopimuksen. Sopimuksessa on syytä määritellä tällöin irtisanomisaika. Määräaikainen sopimus lakkaa sopimuksessa sovitun määräajan päättyessä. Sopimus voi päättyä myös, kun molemmat osapuolet ovat täyttäneet sovitut velvoitteensa. Sopimuksessa voi myös olla ehtoja, joiden sitovuus jatkuu sopimuksen päättymisestä huolimatta, kuten salassapitovelvollisuus, joko nimenomaisen sopimusehdon velvoittamana tai ko. ehtojen luonteeseen ja tarkoitukseen perustuen.
Osapuoli on velvollinen täyttämään sopimusvelvoitteensa sopimuksen mukaisesti, ja jos toinen osapuoli ei täytä sopimusta, tuomioistuin ja toimeenpanoviranomaiset voivat saattaa sopimuksen täytäntöön. Kaikissa tapauksissa sopijapuolta ei voida pakottaa täyttämään sopimustaan eikä pakottaminen aina ole tarkoituksenmukaista. Tällöin kysymykseen tulee useimmiten velvollisuus korvata sopimuksen rikkomisesta aiheutunut vahinko.
Olosuhteet voivat muuttua sopimuskauden aikana, mutta tämä ei yleensä vaikuta sopimuksen sitovuuteen. Olosuhteiden muuttumiseen voidaan myös varautua sopimusehdoissa.
Sopimusta ei voi yksipuolisesti muuttaa, mutta sopimuksessa voidaan määritellä, missä tilanteissa muutokset ovat mahdollisia.