Välitysmenettelyn kulku
Välitysmenettely perustuu asianosaisten tekemään välityssopimukseen, joka usein sisältyy asianosaisten tekemän pääsopimukseen yhtenä sopimuskohtana. Välityssopimus tarkoittaa sitä, että osapuoli ei voi vastoin vastapuolen hyväksyntää saattaa riitaa tuomioistuimen ratkaistavaksi, vaan ainoastaan välitystuomarilla (välimiehellä) on oikeus ratkaista riita.
Yleensä välityssopimuksessa on sovittu välitystuomareiden lukumääräksi yksi tai kolme. Kolmen välitystuomarin kokoonpanon tapauksessa kumpikin osapuoli nimeää yhden riippumattoman ja puolueettoman välitystuomarin, ja nämä välitystuomarit yhdessä tai osapuolten sopima välitysinstituutti valitsevat kolmannen välitystuomarin välitysoikeuden puheenjohtajaksi.
Jos välityssopimuksessa on sovittu, että riidan ratkaisee vain yksi välitystuomari, välitystuomarin nimeäminen on yleensä annettu jonkun kolmannen tahon, usein välitysinstituutin, tehtäväksi.
Välitysmenettelyn tyypillinen kulku on seuraava:
Osapuolet ja/tai välitysinstituutti nimeävät välitystuomarit, jotka ratkaisevat asian, ja mahdollisesti osapuolet maksavat välitystuomareiden ennakkopalkkiot;
Järjestymiskokous, jossa välitystuomarit ja osapuolet sopivat prosessin kulusta;
Kantaja lähettää välitystuomareille ja vastaajalle kannekirjelmänsä, jossa esitetään yksilöidyt kannevaatimukset ja ne oikeusseikat, joihin vedotaan kanteen tueksi;
Vastaaja lähettää vastauskirjelmänsä, josta ilmenee, missä määrin hän vastustaa/myöntää kantajan vaatimuksia, samoin kuin mahdolliset prosessiväitteensä (esim. väite siitä, ettei riita ole välityskelpoinen), vastakanteensa tai kuittausvaatimuksensa;
Jos välitystuomarit katsovat tarpeelliseksi, järjestetään toinen lausumakierros; ensin kirjelmöi kantaja, sitten vastaaja;
Suullinen pääkäsittely;
Asianosaisten loppulausumat kirjallisesti tai suullisesti;
Välitystuomarit antavat välitystuomion.
Välitystuomion täytäntöönpantavuus Suomessa edellyttää, että voittanut osapuoli pyytää tuomioistuinta määräämään välitystuomion täytäntöönpantavaksi.