Leasingrahoitus

Leasingrahoituksella tarkoitetaan tuotantovälineiden pitkäaikaista vuokrausta. Kun rahoitusyhtiö ostaa tuotantovälineen myyjältä ja vuokraa sen edelleen käyttäjälle, kysymyksessä on rahoitusleasing (financial leasing). Kun myyjä tekee vuokrasopimuksen suoraan käyttäjän kanssa, kysymyksessä on käyttöleasing (operating leasing).

Leasingkohteina voivat olla kaikki tuotantovälineet, kuten esimerkiksi koneet ja laitteet, autot, konttori- ja atk-laitteistot, nosturit, hallit, kalusteet ja kiinteistöt.

Leasingrahoituksen kustannukset muodostuvat vuokrista, jotka yleensä maksetaan etukäteen kuukausittain tai neljännesvuosittain. Vuokra on yleensä tietty prosenttimäärä kohteen hankintahinnasta. Arvonlisäverollisten kohteiden vuokra sisältää näin myös arvonlisäveron.

Leasingsopimuksen etuna on, että yritys voi tehdä investointeja ilman erityisiä vakuuksia. Lisäksi leasingsopimusta ei pääsääntöisesti käsitellä yrityksen taseessa velkana, jolloin yrityksen pääomarakenne säilyy edullisempana verrattuna lainarahoituksella tehtyihin investointeihin. Haittana on toisaalta leasingrahoituksen kalleus suhteessa muihin vieraan pääoman rahoitusmuotoihin. Harkitsematon leasingin käyttö ja huono rahoitussuunnittelu saattavatkin johtaa yrityksen hallitsemattomaan velkaantumiseen.

Leasingrahoituksen ja osamaksukaupan ero on siinä, että leasinginrahoituksella tuotantovälineet käyttöönsä saanut yritys ei tule niiden omistajaksi, vaan omistusoikeus jää sopimuskauden jälkeenkin leasinginantajalle. Osamaksukaupassa kauppahinta erääntyy maksettavaksi useassa erässä kaupan kohteen luovutuksen jälkeen. Osamaksurahoituksessa tuotantovälineiden käyttäjästä tulee lopulta niiden omistaja.

Leasingsopimusten sisällöstä, ks. [Leasingsopimukset].