Yksinoikeus tavaramerkkiin ulkomailla
Tavaramerkki on mahdollista rekisteröidä myös muissa maissa, jolloin rekisteröintiä on lähtökohtaisesti haettava kussakin maassa erikseen. Lisäksi hakemus tulee useimmiten kirjoittaa kyseisen valtion virallisella kielellä. Monesti edellytetään paikallisen asiamiehen käyttämistä.
Tehokkaampi ratkaisu Euroopan Unionin jäsenvaltioiden alueella tavaramerkkiä käyttävälle yritykselle on suojata tavaramerkki hakemalla Euroopan yhteisön tavaramerkkiä. Yhteisön tavaramerkki on voimassa koko EU:n alueella saman laajuisena. Yhteisön tavaramerkki voidaan siten rekisteröidä, jos yhdessäkään EU:n jäsenmaassa ei ole rekisteröinnin estäviä aikaisempia merkkejä. Rekisteröinnin suorittaa yhteisön tavaramerkkivirasto (OHIM, Euroopan Yhteisön sisämarkkinoiden harmonisointivirasto), joka sijaitsee Espanjassa. Yhteisön tavaramerkkiä voivat hakea kaikki luonnolliset tai oikeushenkilöt ja muut sellaiset yhteisöt, jotka ovat joko EU-jäsenvaltion kansalaisia tai tietyillä edellytyksillä myös muiden valtioiden kansalaisia. Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus voidaan Suomessa jättää myös Patentti- ja rekisterihallitukseen, joka toimittaa hakemuksen edelleen yhteisön tavaramerkkivirastoon.
Jos hakija tahtoo rekisteröidä tavaramerkin useassa eri maassa myös EU-alueen ulkopuolella, hakija voi käyttää hyväkseen Madridin pöytäkirjaksi kutsutulla kansainvälisellä sopimuksella luotua kansainvälistä rekisteröintijärjestelmää. Hakemusprosessia yksinkertaistaa se, että hakemus tehdään englanniksi sen sijaan, että tavaramerkin hakija hakisi merkkiä erikseen jokaisessa valtiossa paikallisella kielellä. Suomessa hakemus jätetään Patentti- ja rekisterihallitukselle, joka toimittaa sen edelleen WIPO:n (World Intellectual Property Organization) toimistoon Geneveen. Edellytyksenä on se, että hakija on Suomen kansalainen, tai hänellä on Suomessa kotipaikka tai todellinen ja toimiva teollisuuslaitos tai kauppaliike. Lisäksi edellytetään, että merkkiä koskeva rekisteröintihakemus on ainakin jo vireillä myös Suomessa. Hakija nimeää itse ne pöytäkirjan maat, joissa hän haluaa suojata tavaramerkkinsä. Aluetta voidaan myöhemmin laajentaa. Tässä järjestelmässä on mahdollista nimetä yhtenä ”kohdemaana” koko Euroopan Unionin alue. Rekisteröinti tulee voimaan niissä kohdemaissa, joissa rekisteröinnille ei löydy paikallisen lainsäädännön mukaista estettä. Rekisteröinti on voimassa 10 vuotta ja se voidaan uudistaa niin monta kertaa kuin halutaan aina 10 vuodeksi kerrallaan. Kansainvälisen rekisteröinnin voimassaolo ja sisältö on viiden vuoden ajan riippuvainen kansallisen perusrekisteröinnin voimassa pysymisestä. Mahdolliset muutokset kansallisessa tavaramerkissä tänä aikana vaikuttavat suoraan myös kansainväliseen rekisteröintiin ja sen laajuuteen.