Patenttisuojan laajuus, kesto ja ylläpito
Patentinhaltijan yksinoikeus kattaa pääsäännön mukaan patentoidun tuotteen, menetelmän ja suojatulla menetelmällä valmistetun tuotteen valmistamisen, käyttämisen ja maahantuonnin. Lisäksi yksinoikeuteen kuuluu oikeus estää keksinnön käyttämiseen olennaisesti liittyvien välineiden tarjoaminen tai toimittaminen niille, joilla ei ole oikeutta käyttää keksintöä tai, milloin väline on yleisesti kaupan oleva tavara, patenttia loukkaavaan käyttöön yllyttäminen. Yksinoikeudesta on säädetty eräitä poikkeuksia, joista merkittävimpinä keksinnön muun kuin ammattimaisen hyödyntämisen salliminen, sekä oikeus tietyin edellytyksin jatkaa patenttihakemuksen tekemishetkellä tapahtunutta ammattimaista hyödyntämistä myönnetystä patentista huolimatta (ns. ennakkokäyttö).
Pääsääntöisesti patentti voi olla voimassa korkeintaan 20 vuotta hakemuksen tekemisestä. Patentin voimassa pitämiseksi on maksettava vuotuiset ylläpitomaksut. Jos maksua ei makseta, patentti ja sen antama yksinoikeus keksinnön hyödyntämiseen raukeaa.
Patentti on voimassa ainoastaan niissä valtioissa, joissa sitä on haettu ja joissa se on myönnetty. Jos patenttia haetaan myös ulkomailla, on hyvä muistaa, että patenttia ei voida hakea enää siinä vaiheessa, kun suomalainen patentti on jo myönnetty. Patentin hakeminen ulkomailla tulee siis tehdä tätä ennen. Kannattavinta on tehdä kansainväliset hakemukset yhden vuoden kuluessa suomalaisen hakemuksen tekemisestä. Tällöin on vielä mahdollista hyödyntää etuoikeutta eli sitä, että uutuus tutkitaan ensihakemuksen tekemispäivän mukaisesti, eivätkä muissa maissa ko. päivän jälkeen mahdollisesti tehdyt hakemukset estä patentin myöntämistä. Hakemuksen voi kuitenkin tehdä vielä tätä seuraavankin kuuden kuukauden aikana, jos keksintöä ei ole julkistettu. Näiden 18 kuukauden jälkeen uutta hakemusta ei enää kannata tehdä, sillä ensihakemus on tällöin jo pääsääntöisesti tullut julkiseksi. Kansainvälisistä patenteista ks. tarkemmin [Kansainvälinen patenttihakemus] ja [Eurooppapatenttihakemus].
Kuten muutkin immateriaalioikeudet, myös patentinhaltijan yksinoikeus raukeaa niiden patentilla suojattujen tuotteiden osalta, jotka on laskettu liikkeeseen Euroopan talousalueella patentinhaltijan suostumuksella.
Tuomioistuin voi poikkeuksellisesti hakemuksesta murtaa myönnetyn patentin tuottaman yksinoikeuden ns. pakkolisenssijärjestelmän avulla. Pakkolisenssi eli pakkolupa voidaan myöntää seuraavissa tapauksissa:
patentinhaltija ei ole käyttänyt tai saattanut keksintöä käyttöön kolmen vuoden kuluttua patentin myöntämisestä ja neljän vuoden kuluttua patenttihakemuksen tekemisestä ilman hyväksyttävää syytä;
patentoidun keksinnön hyödyntäminen riippuu toiselle kuuluvasta patentista;
suojattavan kasvilajikkeen hyödyntäminen riippuu toiselle kuuluvasta patentista;
merkittävä yleinen etu, kuten valtion turvallisuus tai lääke- ja ruokahuollon turvaaminen, ja
erityiset syyt puoltavat patenttiasiakirjojen julkiseksi tulemisen hetkellä tapahtuvan patentoidun keksinnön ammattimaisen hyväksikäytön jatkamisen sallimista (vrt. edellä kuvattu ennakkokäyttöoikeus, joka koskee käyttöä patenttihakemuksen tekohetkellä).
Pakkolupa voidaan myöntää vain sellaiselle, jolla katsotaan olevan edellytykset hyödyntää keksintöä. Edellytyksenä on myös, että pakkoluvan hakija on ensin yrittänyt saada patentinhaltijalta oikeuden patentoituun keksintöön kaupallisin ehdoin.