Sairaus
Lain mukaan työsuhteen irtisanomisperusteena ei voida pitää työntekijän sairautta, vammaa tai tapaturmaa, ellei hänen työkykynsä ole näiden vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Jos työntekijän työkyky on heikentynyt olennaisesti ja pitkäaikaisesti, työnantajalla voi olla peruste työsuhteen päättämiseen.
Työntekijän työkyvyn menettämisen pitkäkestoisuus on näytettävä yksiselitteisesti. Se, että työntekijä on samasta syystä pois työstä työkyvyttömänä useiden vuosien aikana, ei vielä todista työkyvyn pysyvää menettämistä. Myöskään toissijaisten työtehtävien estyminen työntekijän työkyvyn heikentymisen takia ei oikeuta työnantajaa irtisanomaan työsopimusta.
Työkykyä on arvioitava työntekijän työtehtävien asettamien vaatimusten kannalta, jolloin arvioidaan, kykeneekö työntekijä täyttämään työsopimuksen mukaiset velvollisuutensa.Arvioinnissa suuri merkitys on lääkärinlausunnolla, jossa tulee arvioida sairauden tai vamman vaikutus työkykyyn sekä mahdolliset parantumismahdollisuudet.
Työnantajan on ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön.
Työsuhteen päättämismenettelystä on tarkempia määräyksiä TT:n (nykyinen EK) ja SAK:n solmimassa irtisanomissuojasopimuksessa, joka sitoo kaikkia keskusliittoihin kuuluvia jäsenliittoja, jotka eivät ole ilmoittaneet jäävänsä sopimuksen ulkopuolelle. Irtisanomissuojasopimuksen määräykset koskevat näin ainoastaan työnantajia, jotka kuuluvat keskusliiton jäsenliittoon.
Työntekijän sairaus ei yleensä ole riittävä peruste työnantajalle purkaa työntekijän työsopimusta päättymään välittömästi.