Ennakonpidätys

Työnantajalla on velvollisuus toimittaa ennakonpidätys työntekijälle maksettavasta palkasta ja tilittää se Verohallintoon.

Ennakonpidätyksen alaiseen palkan määrään luetaan rahapalkan lisäksi muun muassa luontoisetujen raha-arvot. Luontoisetujen laskentaperusteet vahvistetaan vuosittain Verohallinnon päätöksellä. Työn tekemiseen välittömästi liittyvistä kustannusten korvauksista kuten matkakustannusten korvauksista ei suoriteta ennakonpidätystä, koska niitä ei pidetä palkkana. Ennakonpidätys toteutetaan siten, että rahapalkan ja luontoisedun yhteismäärän perusteella laskettu ennakonpidätyksen määrä vähennetään rahana maksettavasta palkasta.

Ennakonpidätysprosentit ja tulorajat on merkitty työntekijän verokorttiin. Ennakonpidätys on toimitettava 60 %:n suuruisena, jos suorituksen saaja ei toimita maksajalle verokorttia eikä maksaja ole muutoin saanut ennakonpidätystietoja Verohallinnolta. Työntekijän velvollisuus toimittaa verokortti työnantajalle riippuu siitä, onko työnantajalla käytössään rajapintapalvelu (VeroAPI).

Suoritettaessa korvausta työstä tai tehtävästä muuna kuin palkkana (työkorvaus), suorituksen maksajan on selvitettävä, onko suorituksen saaja ennakkoperintärekisterissä. Työ- ja käyttökorvauksesta on toimitettava ennakonpidätys, jos saaja ei kuulu ennakkoperintärekisteriin. Jos yrityksellä on epäselvyyttä siitä, onko suoritus tehdystä työstä maksettava palkkana, jolloin työnantajan pitää toimittaa ennakonpidätys, vai onko ennakonpidätyksen toimittaminen työsuorituksen tekijän vastuulla, se voi tarkistaa asian yritys- ja yhteisötietojärjestelmän tietopalvelusta. Mikäli työsuorituksen tekijä on merkitty YTJ-järjestelmän ennakkoperintärekisteriin, työnantajan ei tarvitse suorittaa ennakonpidätystä.

Ennakonpidätys on maksettava Verohallintoon palkanmaksukuukautta seuraavan kuukauden 12. päivä. Tämän lisäksi verottajalle on annettava kuukausittain ilmoitus oma-aloitteisista maksetuista veroista, maksetuista palkoista ja suoritetuista ennakonpidätyksistä.