Työsuhdekeksintöjen jaottelu työnantajan oikeuksien mukaan
Työsuhdekeksinnöt jaetaan luokkiin sen mukaan, kuinka läheisesti työntekijän keksintö liittyy työsuhteeseen. Luokittelulla on merkitystä sen kannalta, kuinka laajasti työnantaja voi siirtää työsuhdekeksintöön kuuluvat oikeudet itselleen kohtuullista korvausta vastaan.
Työnantajalla on oikeus ottaa A-keksintö joko kokonaan tai osaksi itselleen. Kyseessä on A-keksintö, jos keksinnön hyväksikäyttö kuuluu työnantajan tai työnantajan kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen toiminta-alaan ja keksintö on syntynyt työntekijälle kuuluvien työtehtävien täyttämiseksi tapahtuvan toiminnan tuloksena tai olennaisesti käyttäen hyväksi työnantajan tai sen konserniin kuuluvassa yrityksessä saavutettuja kokemuksia. Kyseessä on myös A-keksintö, jos keksintö on syntynyt työntekijälle erikseen määrätyn tehtävän tuloksena, vaikkei keksintö kuuluisikaan työnantajan tai samaan konserniin kuuluvan yrityksen toiminta-alaan. Jotta kyseessä on A-keksintö, voidaan lähtökohtana pitää sitä, että keksintöä ei olisi syntynyt ilman työsuhteen yhteydessä saatuja kokemuksia.
Työnantajalla on oikeus saada käyttöoikeus B-keksintöön, mutta muutoin työntekijä voi vapaasti määrätä keksinnöstään. Työnantajalla on kuitenkin etuoikeus neuvotella käyttöoikeutta laajemmista oikeuksista (esimerkiksi patentista) keksintöön. B-keksinnön hyväksikäyttö kuuluu työnantajan tai samaan konserniin kuuluvan yrityksen toiminta-alaan, mutta keksinnön yhteys työnantajaan ei ole yhtä vahva kuin A-keksinnön. Tällainen yhteys voi olla esimerkiksi se, että keksijä on saanut keksintöön johtaneen idean työympäristöään tarkkailemalla, lukemalla yrityksen materiaalia, huomaamalla eron oman ja kilpailijan tuotteiden välillä. Näissä tilanteissa keksintö ei täytä A-keksinnön vaatimuksia, mutta sen syntyminen on kuitenkin jollain tavalla yhteydessä työsuhteeseen.
C-keksintö on keksintö, joka on syntynyt ilman mitään yhteyttä työsuhteeseen, mutta jonka hyväksikäyttö kuitenkin kuuluu työnantajan tai samaan konserniin kuuluvan yrityksen toiminta-alaan. Työnantajalla on ainoastaan etuoikeus neuvotella työntekijän kanssa oikeuksista keksintöön. Jos neuvotteluissa ei päästä yksimielisyyteen, kaikki oikeudet keksintöön pysyvät keksijällä, joka saa vapaasti neuvotella niistä ulkopuolisten kanssa.
D-keksintö on keksintö, joka on syntynyt ilman mitään yhteyttä työsuhteeseen ja jonka hyväksikäyttö ei kuulu työnantajan tai konserniyrityksen toiminta-alaan. Työnantajalla ei ole mitään oikeutta tällaiseen keksintöön. Keksijä ja hänen työnantajansa voivat tietysti vapaasti neuvotella keksinnön oikeuksista, mutta työnantajalla ei ole etuoikeutta neuvotella oikeuksista.