Työaikalain soveltaminen ja työajan määritelmä
Työaikalaki koskee lähtökohtaisesti kaikkia työsuhteita. Työaikalain pääsäännön mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika ja aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä. Työaikaa ei ole sidottu tiettyyn paikkaan, vaan työaikaa voi olla missä tahansa paikassa työntekijän tekemä työ. Työaikaa on näin ollen myös etänä tai asiakkaan luona tehty työ.
Työaikalakia ei sovelleta kaikkiin työtehtäviin. Yrityksen toimitusjohtaja jää työaikalain ulkopuolelle, sillä perusteella, että toimitusjohtaja ei ole työsuhteessa yhtiöön. Lisäksi muun muassa seuraavat työtehtävät jäävät työaikalain ulkopuolelle edellyttäen, että työtehtävissä toteutuu ns. työaika-autonomia:
• johtamistehtävät tai johtamistehtäviin rinnastuvat tehtävät
• kiinteän työpaikan ulkopuolella tehtävä liikkuva työ
• perheenjäsenten keskinäisiin työsopimuksiin perustavat tehtävät
Tämä tarkoittaa sitä, ettei työnantajan tarvitse seurata näiden ryhmien työaikaa eikä maksaa heille ylityö- tai sunnuntaityökorvauksia.
Johtamistehtävissä oleviksi katsotaan yrityksen tai sen itsenäisen osan johtamistehtävissä olevat henkilöt. Yksinkertaisissa organisaatioissa tällaisia työaikalain ulkopuolelle jääviä tehtäviä hoitavat välittömästi ylimmän johdon alaisina työskentelevät henkilöt, jotka ovat itsenäisessä vastuussa tietystä toiminnosta tai kokonaisuudesta ja jotka toimivat muiden työntekijöiden esimiehenä. Niin kutsuttuun keskijohtoon työaikalaki sen sijaan soveltuu. Työaikalakia ei sovelleta myöskään sellaiseen työhön, jota on pidettävä johtamistehtävään välittömästi rinnastettavana itsenäisenä tehtävänä. Tällaisissa tehtävissä voivat olla työntekijät, jotka rinnastuvat työtehtäviensä ja itsenäisen asemansa perusteella johtajiin, mutta joilla ei ole alaisia. Tehtäväryhmä pitää sisällään suppeahkon joukon työtehtäviä, joissa ei johdeta ihmisiä vaan asioita.
Johtamistehtäviä tai niihin rinnastettavia tehtäviä arvioitaessa huomiota kiinnitetään ennen kaikkea tehtävien luonteeseen, organisatoriseen asemaan sekä yrityksen kokoon. Henkilön nimike tai titteli ei ole ratkaiseva, vaan huomioon otetaan henkilön tosiasialliset mahdollisuudet osallistua yrityksen johtamiseen, itsenäiseen päätöksentekoon, vastuisiin, yrityksen osan itsenäisyyteen ja kokoon, työsuhteen ehtoihin ym. vastaaviin seikkoihin. Jäädäkseen työaikalain ulkopuolelle johtajalla tulee lisäksi olla riittävä työaika-autonomia. Tämä tarkoittaa, että johtajan työaikaa tai työajan käyttöä ei voida määritellä ennalta eikä työaikaa tai sen käyttöä voi myöskään valvoa. Johtajan tulee voida päättää päivittäisestä ja viikoittaisesta työajastaan ja työajan sijoittelusta itsenäisesti.
Työaikalain ulkopuolelle jää myös työ, jota tehdään kokonaan tai lähes kokonaan työnantajan valvonnan ulottumattomissa muualla kuin kiinteässä toimipisteessä. Lisäksi työaikalain ulkopuolelle voi jäädä työ, joka on luonteeltaan liikkuvaa tai jossa työaika määräytyy suurelta osin työntekijän suoraan asiakkaiden kanssa sopimien aikataulujen perusteella. Esimerkkinä tällaisesta työstä on kauppaedustajan työ tai kiinteistönvälittäjän työ. Jäädäkseen työaikalain ulkopuolelle työntekijällä tulee lisäksi olla edellä selostettu työaika-autonomia.
Matkustamiseen käytetty aika ei ole työaikaa, ellei työmatka ole samalla työsuoritus. Jos työnantaja kuitenkin velvoittaa työntekijän tekemään matkalla työtehtäviä, matka-aikaa pidetään työaikana.
Koulutusaikaa pidetään työaikana, jos työntekijällä on velvollisuus osallistua koulutukseen. Jos kyseessä on vapaaehtoinen koulutus, tähän kuluvaa aikaa ei tarvitse lukea työajaksi.
Usein työnantaja suorittaa työntekijälle korvauksen koulutukseen käytetyltä ajalta. Myös useissa työehtosopimuksissa on sovittu kurssirahan tai koulutuskustannusten korvaamisesta työntekijälle. Näillä seikoilla ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, kuuluuko koulutusaika työaikaan vai ei.
Työnantajan järjestämät sosiaaliset tilaisuudet tai muut illanvietot eivät ole työaikaa, paitsi jos työntekijä hoitaa niissä työtehtäviään. Tällöin työajaksi luetaan se aika, jolloin esimerkiksi edustustehtäviä hoidetaan.
Pakolliset terveystarkastukset luetaan työaikaan. Lisäksi useissa työehtosopimuksissa on määräyksiä työntekijän oikeudesta käydä säännöllisenä työaikana lääkärintarkastuksessa tai lääkärintarkastukseen liittyvissä laboratorio- ja röntgentutkimuksissa. Ilman erillistä mainintaa työehtosopimuksessa näihin tutkimuksiin kulunutta aikaa ei tarvitse kuitenkaan lukea työajaksi.